sunnuntai, 17. kesäkuu 2012

Arvoitus

Mitä saadaan, kun Nokian toimitusjohtajan nimestä poistetaan yksi pieni viiva?
Stephen Elop = Stephen Flop.

maanantai, 11. kesäkuu 2012

Sinnikäs puhelinmyyjä

Minulle on soitettu samasta numerosta monen päivän ajan kaikkina mahdollisina kellonaikoina. Koska en tunnistanut numeroa, en vastannut tai 'vastasin' ja löin luurin kiinni samantien. Tänä aamuna numerosta soitettiin taas. Päätin vastata, kun alkoi jo tuntua, että jolla kulla on jotakin oikeata asiaa. Katinkontit! Henkilö sanoi nimensä ja edustamansa firman nimen nopeasti ja epäselvästi, piti kysyä uudestaan, enkä sittenkään ollut koskaan kuullut kyseisestä puljusta mitään. Kauppasivat "ilmaiseksi" näytepakkausta maitohappobakteeria ja probiootteja sisältävästä tuotteesta. Tosin se ei olisikaan ollut ilmaista, vaan olisi maksanut vajaan viisi euroa ja tilaus olisi jatkunut kestona automaattisesti. Arvaan, että tilausta ei olisi ollut kovin helppo keskeyttää heti alkuunsa. Siinä vaiheessa kun soittaja alkoi kysellä katuosoitettani, sanoin ettei kiinnosta ja lopetin puhelun. Siis hei haloo helsinki, jos tarvitsen maitohappobakteereja, käyn ostamassa ne apteekista, eikä siellä kysytä osoitettani.
   Kaikenlaista yrittäjää sitä onkin liikkeellä näin kesäaikaan.

tiistai, 29. toukokuu 2012

Mitä tuli kirjoitettua

Muutaman päivän takainen otsikko Hesarissa: "Suomi tarvitsee ympärileikkauslinjan". Ahaa. Mihinkähän sairaalaan se perustettaisiin?

tiistai, 29. toukokuu 2012

Hyvinkää toukokuussa 2012

Paha viima, se kaikkein hyytävin, puhalsi viime viikonloppuna syntymäkotikaupunkini kaduilla. Paljon on sanottu ja kirjoitettu tapahtuneesta, iltapäivälehtien lööpit huutavat vielä viikkotolkulla isoin mustin kirjaimin. Minun mittani täyttyi eilen, kun katselin Maikkarin uutisia. Rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä esiintyi lähetyksessä epämiellyttävästi. Kuka hän on tuomitsemaan sitä nuorta onnetonta poikaparkaa, joka muiden ihmissuhdetaitojensa puutteessa tarttui aseeseen? Sipilä sanoi, että moinen teko ei ansaitse muuta kuin vahvaa halveksuntaa. Se, että poika ei tehnyt itselleen mitään, tuntui Sipilän mielestä olevan vain vielä suuremman julkisuuden tavoittelua, ja uutistoimittajakin lisäsi lusikkansa soppaan puhumalla narsismista. Miten he voivat olla tuota mieltä, vaikka näin äärimmäinen teko saattoi olla se viimeinen avunhuuto, johon nuori mies kykeni. Puheillaan Sipiläkin liittyy siihen armottomien äänten ja vaatimusten kuoroon, joka ajaa ihmisiä umpikujaan. Älkää ymmärtäkö väärin, en halua puolustella ampujan tekoa, mutta minusta on yhtä hyytävää tuollainen armoton tuomitseminen ja empatiakyvyn puute. Yhtä lailla ampuja pilasi oman elämänsä ja kaikkien läheistensä elämän kuin uhriensa ja heidän läheistensä elämän. Silti joku muutaman rikoskirjan julkaissut toimittaja katsoo asiakseen halveksia häntä. Ehkäpä ampuja on saanut halveksuntaa eri muodoissaan osakseen jo ennen tätä?

Kun kaupungissa avattiin uusi uljas kauppakeskus, joku sanoi, että nyt Hyvinkääkin on oikea kaupunki. Että nyt sillä on oikea keskusta. Hyvinkää on ollut kaupunki hamalta kuusikymmenluvulta asti, mutta sitä kaupunkia jossa olen syntynyt ja kasvanut, ei enää ole olemassa. Tuon kauppakeskusjättiläisen tieltä jyrättiin maan tasalle paljon tuttuja maamerkkejä, eikä se mielestäni tehnyt keskustasta yhtään oikeampaa, pikemminkin päinvastoin. Hyvinkäällä on edelleen vain pääkatu ja rautatie keskenään ristissä. Koko pääkadun varsi on täynnä kaikentasoisia ravintoloita ja juottoloita, hienoon entiseen apteekkiinkin piti väkisin perustaa ravintola. Onko kaupungissa nuorisolla mitään muuta tekemistä kuin hakeutua (vanhempiensa lailla?) ravintoloiden asiakkaiksi tai ryhtyä pelaamaan pesäpalloa? Ennen kaupungissa oli paljon työpaikkoja, nyt asukkaat käyvät työssä muualla, alkuperäisiä hyvinkääläisiä lienee väestöstä aina vain vähemmän. Saavatko nuoret kesätyöpaikkoja uudesta kauppakeskuksesta, ettei tarvitse raitilla jouten notkua? Olen ollut poissa Hyvinkäältä jo kauan, mutta jotenkin minusta tuntuu, että siellä vallitsee ikuinen pikkukaupungin mentaliteetti, jota yritetään häivyttää pompööseillä rakennushankkeilla ja rahan valtaa korostamalla - niin kuin niin suuressa osassa koko Suomea. Toisaalta rahaa on kuin roskaa, toisaalta sitä ei koskaan ole tarpeeksi sinne missä sitä kipeimmin tarvittaisiin. Kaikki puhuvat lasten ja nuorten pahoinvoinnista, mutta kukaan ei tee mitään, paitsi ehkä ne sosiaaliviranomaiset, jotka hoitavat kiireellisiä huostaanottoja ja lasten kodin ulkopuolelle sijoittamisia. On silkkaa hurskastelua vaatia parempaa aselakia ja tiukempia säännöksiä aseiden säilyttämiseen, kun se ei todellakaan ole asian ydin! Eikä koskaan lakata syyttämästä tietokonepelejä ja internetiä, vaikka niihin uppoutuminen on oire, ei itse tauti. Mitä jos katsoisimme peiliin ja myöntäisimme virheemme. Ei se niin vaikeata ole. Vai onko?

keskiviikko, 16. toukokuu 2012

Tiiveys - tiivis tiineys?

Päivän lehdestä bongattu kummallisuus: talojen tiiveyttä on alettu kartoittaa ja hoitaa kuntoon. Mitähän mahtaa olla tuo tiiveys. Tiedän, että sanan perusmuoto on tiivis ja se taipuu tiiviin, tiivis, tiiviimpi, tiivein, mutta muuten pitäisi kai puhua tiiviydestä, eikä tiiveydestä. On taas toimittajaparalla mennyt senat sakaisin. Lienee muistellut sanaa tiineys, mikä onkin sitten aivan toinen juttu - tosin sitäkin saattaa talon seinien sisäpuolella esiintyä.
  • Blogi-arkisto

  • Henkilötiedot

    Ajatuksia, ihmettelyä ja osa-aikaista urputusta Suomen ja maailman menosta keski-ikäisen ämmänkänän näkökulmasta.

  • Tagipilvi