...Karhua, nimittäin. Kuuntelin konsertin jälkifiiliksissä netistä sekä Bryn Terfeliä että Dmitri Hvorostovskia, joka on ollut enemmän suosikkini - tähän asti. Tuli vähän hölmö olo. Kuin olisin huomannut istuneeni väärässä junanvaunussa tai kokonaan väärässä junassa ja viime hetkillä älynnyt vaihtaa oikeaan. Jos Hvorostovskia kuuntelisi sokkona, tietämättä hänestä edes etunimeä, niin hänet tunnistaisi kyllä. Kielitausta kuuluu niin selvästi,  samoin eräänlainen kuiva 'akateemisuus', jos ilmaus sallitaan. Tai toisin sanoen: hänen äänessään ei ole niin paljon munaa kuin Terfelillä.

Hannu-Ilari Lampila mainitsi aamun lehden konserttiarvioinnissaan "ei---vain kauhun, vaan myös---riemun" väristykset, jotka Terfelin Scarpia sai aikaan. Kyllä. Ne väreet kulkivat minunkin selkänahkaani pitkin.

Onko muuten Hvorostovskista kuultu tai nähty mitään viime aikoina? Minä en ole.