Huonoina hetkinäni - kuten tänä maanantaiaamupäivänä - mietin rutiinin merkitystä elämässäni. Jos en olisi näinä kahtena vuotena noudattanut tiettyä rutiinia, olisinko säilynyt tervejärkisenä näin pitkään? Jostakin muistan kuulleeni tai lukeneeni, että päiväjärjestyksen pitäminen on hyväksi paitsi työttömälle myös masennuspotilaalle (mikä on usein käytännössä sama asia) ja muille mielenterveytensä kanssa kamppaileville. Onneksi olen aamuvirkku. Ja onneksi nuoremman koululaisenkin päivät alkavat heti aamusta. Onneksi siivousta, pyykinpesua, ruuanlaittoa ja astianpesua riittää. Kerran päivässä hyötyliikun kävelemällä lähikauppaan, joskus kauemmaksikin. Onneksi minulla on harrastus, jota voin toteuttaa kotonani ja joka toinen viikko sosiaalisemmin kokoontumalla samanhenkisten ihmisten kanssa.

Mutta muistan myös kuulleeni (tai lukeneeni), että kaksi vuotta on se aika, jonka jälkeen käy entistä vaikeammaksi palata työelämään (jos oletetaan, että sattuu työtä saamaan). Kahdessa vuodessa ihmiselle kehittyy eräänlainen hälläväliä-asenne, jonka ilmentymiä olen huomannut jo itsessäni. Tulee aamuja, kun tekee mieli jättää sänky sijaamatta - mitä väliä, illallahan se pitää kumminkin sitten taas avata. Miksi pitäisi joka päivä tiskata? Jos mukulat eivät osaa juoda kahta kertaa peräkkäin samasta juomalasista tai huuhdella sitä itse, niin miksi minun pitäisi? Miksi minun on aina pähkäiltävä mitä syötäisiin ja haettava kaupasta ainekset siihen syömiseen? Miksi, miksi, miksi.

Ja kuitenkin minä miljoonannen kerran oion vuodevaatteeni ja levitän päiväpeitteen, käännän pojan pyjaman oikeinpäin. Käyn kaupassa päivittäin, koska en jaksa suunnitella koko viikon ostoksia etukäteen (lisäksi unohtelen tavaroita...). Pesen astiat ja pyykit, ettei pääse kertymään liikaa. Vaihdan kukkamullat keväisin. Pidän kiinni rutiineistani, vaikka toisinaan tuntuu, että ne tappavat minut hitaasti mutta varmasti.

Ehkä yritän alitajuisesti pysyä toimintakuntoisena. Mitä varten? Pikemminkin rutiinien noudattaminen on sisäänrakennettu ominaisuus, en osaa olla jouten.