Kuulinpa tässä eräänä päivänä loistavan live-äänityksen Tsaikovskin ensimmäisestä b-mollipianokonsertosta. Ohjelman juontaja ei kertonut, missä esitys oli taltioitu, mutta siinä soittivat Jevgeni Kissin ja Pietarin Akatemian sinfoniaorkesteri muistaakseni Valeri Gergijevin johdolla. Kissin sai flyygelistä irti melkeinpä brutaaleja ääniä, kerran kuulosti siltä kuin hän olisi suorastaan potkaissut instrumenttiaan. Aplodit olivat runsaat ja pitkät. Tsaikovskin pianokonsertto on eräs ensimmäisistä itse hankkimistani levyistä (nuorena opiskelijana). Sillä konserton esittää Martha Argerich Royal Philharmonic Orchestran kanssa, kapellimestarinaan Charles Dutoit, luulisin levytyksen olevan jostakin 70-luvun alkupuolelta. Kissinin tulkinta on aivan toisenlainen kuin jotenkin "siististi" soittavan Argerichin. No, onhan heillä muutama kymmenen vuotta ikäeroakin. Uskoisin, että juuri b-mollikonsertto on niin paljon soitettu ja kuunneltu, että jokaisella on oma suosikkinsa (tai inhokkinsa) sen tulkitsijoitten joukossa. Siksi on mukavaa, kun kuulee sitä soitettavan toisin kuin mihin korva on tottunut.