Näimme Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas -baletin nyt ehkä viidettä tai kuudetta kertaa, en tiedä, olen seonnut laskuissa, mutta joulunalusperinnehän tästä on jo muodostunut. Peruslippupaikkamme olivat kolmannella parvella melko sivussa, mutta se ei haitannut. Haluamme aina nähdä myös orkesterin ja nyt istuimme suunnilleen vaskipuhaltimien kohdalla. Mikä parasta niin trumpetisti ei töräytellyt omiaan niin kuin kerran aikaisemmin. Pidän Tsaikovskin musiikissa erityisesti juuri vaskista, en tiedä miksi. Kansallisoopperan orkesteria johti Ollitapio Lehtinen, jota en muista ennen nähneeni. Orkesteri soitti hyvin, ei mitenkään erityisen hyvin, mutta kelvollisesti. Esiin nousi ehkä Kukkaisvalssin täyteläinen tulkinta (kenties aavistuksen verran laahaavana). Klaaran ja prinssin suuressa ja tunteikkaassa kohtauksessa olisin toivonut soittajilta hiukan enemmän. Pieniä muutoksia edellisiin esityksiin huomasimme, ne olivat varmaankin käytännön sanelemia; Lumihiutaleiden valssissa on aikaisemmin ollut kuoro laulamassa, mutta nyt kuoron äänet tuotettiin muulla tavoin (syntikalla, sanoo poikani) ja Venäläisestä tanssista puuttui hauska pitkähihainen miestanssija (herra Rautanen). Mutta yhtä lailla nauratti hiiriarmeijan ampuma suuri juustonkappale kuin vanhaherra Don Juankin (Antti Keinänen) vaikka ne osataan jo ulkoa.

Klaarana tanssinut Kansallisbalettiin vasta kiinnitetty Maria Baranova oli upea. Hän ei ole mikään langanlaiha ballerina, lähinnä kai aivan normaalipainoinen, mutta sulavaliikkeinen ja höyhenenkevyt, ainakin sen vaikutelman hän näyttämöltä välitti.  Ensimmäistä kertaa kuulin, että yleisö puhkesi aplodeihin kesken tanssin, ja ne suosionosoitukset olivat todella paikallaan. Kun prinssikin, Michal Krcmar, oli kaunis kuin kuva ja hyvä tanssija, oli kaikki kohdallaan, paljolti lapsista koostunut yleisö sai varmaan sen elämyksen mitä odottikin. Ja yleisöllekin täytyy antaa kiitosta hyvästä käytöksestä, minkäänlaisia häiriöitä ei ollut. Loppuaplodit olivat ehkä pisimmät  kuulemani. Haluan nähdä Baranovan Joutsenlammessa, mielellään siinä vanhassa, eikä Greven uustuotannossa, mutta kyllä sekin kelpaa. Ilta oli kaikenkaikkiaan nautittava. Loppukuvaelma, jossa yöpukeiset lapset tulevat ulos ihmettelemään tiheää lumisadetta, sai kyyneleet silmiini - taas.