Huh huh, mitkä vaalit! Jännittäminen alkoi heti äänestyskopista ulos tullessa ja jatkui koko tulosillan ajan. Kävin välillä laittamassa vaalipannukakun uuniin, siitä tuli tosi hyvää ja täyttävää. Aluksi näytti siltä, että toisella kierroksella on pakko äänestää Niinistöä, mutta sitten Väyrynen jäikin kolmanneksi ja ulos uusintakierrokselta. Kyllä nämä vaalit olivat suvaitsevaisuuden ja sivistyksen voitto metsäläisjunttiudesta, vaikka en uskokaan, että Suomi olisi  ihan vielä valmis siihen, että presidentinlinnaa isännöisi miespariskunta. Ajatuksena se on toki kutkuttava. Nyt on sellainen olo, että me näytettiin kaikille hakkarais-hirvisaarille ja muille ahdasmielisille (vaikka Eva Biaudet'n voimakas rasismipuhe ei tepsinytkään toivotulla tavalla). Hauskaa ja muistettavaa on sekin, että esikoiseni kävi ensimmäistä kertaa äänestämässä presidenttiä vanhassa ala-asteen koulussaan. Leirikoulun hyväksi pidetystä vaalikahvipöydästä ostettiin kotiin mokkapaloja, noita eniten googletettuja leivonnaisia, joita monen oppilassukupolven äidit ovat vuosien varrella leiponeet.

Tänään tuntuu jotenkin hyvältä olla suomalainen.