Jos nyt puhaltaa ulkona, niin kyllä puhalsivat eilenkin muutoksen tuulet suomalaisella politiikan kentällä. Mitään tavattoman uuttahan ei kuitenkaan tapahtunut, Kokoomus on edelleen Suomen suurin puolue, vaikka kyllä teki gutaa nähdä miten Jyrki Kataisen ilme välillä painui niin peruslukemille kuin olla ja voi. Olisin hihkunut, jos demarit olisivat kirineet edelle (Jurpilaisesta huolimatta). Siltikään en voi ymmärtää, miksi suomalaiset yhä äänestävät Kokoomusta. Lehdestä näin, että koko Espoo oli vaaleissa Kokoomuksen vahvaa aluetta, eikä sekään ole mikään yllätys. Mutta pahin pettymys minulle oli huomata, että entinen kotikaupunkinikin on samaa porvareitten temmellyskenttää. Ennen se sentään oli vasemmiston vahvaa aluetta. Mutta eihän siellä enää ole mitään tehdastoimintaakaan, kaikki on lakkautettu tai mennyt konkurssiin, kaupungissa on jäljellä kouluja, kauppoja ja kapakoita. Työpaikat ovat muualla, pitkin radanvartta tai peräti täällä Helsingissä asti.

Perussuomalaisten voitosta olen varovaisen iloinen, nyt jää vain nähtäväksi pystyvätkö he ja miten toteuttamaan suuret visionsa. Heitä äänestäneet eivät taatusti anna anteeksi, jos mokaavat. Soinissa ilmenee mielestäni vähän vaarallista ylimielisyyttä, jonka ei saa antaa nousta pissiksi päähän. Enkä allekirjoita joidenkin ehdokkaiden jyrkkiä ja ennakkoluuloisia ajatuksia mm. maahanmuuttajista ja muista vähemmistöistä.

Oma ehdokkaani (jonka puoluetta en paljasta) meni kirkkaasti läpi ja veti perässään hänetkin, joka vielä äänestyskoppiin mennessäni oli tasavertainen vaihtoehtoni. Heistä olen iloinen.