Jep, minulla oli tänään seurantatapaaminen sosiaalivirkailijan kanssa ja sain kuulla, että siirryn yli 45-vuotiaiden tiimin jäseneksi. Samalla virkailijakin vaihtuu. Jipii. Ei kai auta muu kuin odottaa ensi vuotta ja sitä satasen korotusta työttömyysturvaan, joka pudottaa minut pois tt-tuen piiristä (tuloni nimittäin kasvavat sen verran, etten enää tt-tukea saa). Heleijaa, sanoisi kai Aleksis Kivi. Itsestäni en pidä niin lukua, mutta kun otin puheeksi lapseni asioita, sain kylmää faktaa niskaani. Pelkästään sen takia, että lapseni vaihtoi koulua painavista syistä, hän ei saa enää opintotukea. Nyt, kun hän harkitsee tt-tuen hakemista, sosiaaliviraston kanta on yksiselitteinen: tuella ei opiskella. Minulta kysyttiin jopa, oliko koulun vaihto ihan pakko tehdä. Kas kun ei ehdotettu takaisin tavalliseen päivälukioon vaihtamista! Työhön menoa kyllä ehdotettiin. Mistä nuori alle parikymppinen saa edes osa-aikaista työtä, kun ei sitä ole vanhemmallekaan väelle?! Ja sen verran hyvin tunnen oman lapseni, ettei työnteko ja opiskelu rinnakkain onnistuisi, osittain juuri niistä syistä, joiden takia hän koulua vaihtoi. On epäoikeudenmukaista, että pelkän oppilaitoksen nimen perusteella opintotuki evätään ja ajatellaan, että kaikki siellä opiskelevat rahoittavat opintonsa työnteolla, mikä ei varmasti pidä paikkaansa. Pitääkö minun siis neuvoa lastani siirtymään vielä kerran koulusta toiseen, potkaista hänet pois kotoa opiskelija-asuntolaan ja opintotuen piiriin? Samalla voisin itse muuttaa pienempään ja toivoakseni halvempaan asuntoon.

Ei hitto. Periksi en anna. Kitkuttelen ihan kiusallakin ja yritän keskittyä elämän pieniin ilmaisiin iloihin. Tästä alhosta vielä noustaan, tavalla tai toisella!