Saavatko puhelinmyyjät väittää ihan mitä tahansa?! Tuskin olin ehtinyt iloita vaalituloksesta, kun minulle soitettiin jostakin kaukaa pääkaupunkiseudun ulkopuolelta ja alettiin suoltaa todellista pajunköyttä. Normaalisti en olisi edes vastannut puhelimeen, mutta nyt vastasin, kun ajattelin asian liittyvän jotenkin iäkkäisiin vanhempiini. Kattia kanssa! Pirtsakka naisääni väitti minun osallistuneen lukutottumuksiani kartoittaneeseen kyselyyn, josta itselläni ei kyllä ole minkäänlaista havaintoa tai muistikuvaa. Nainen vetosi tietokoneeseensa, joka yksiselitteisesti näytti, että olin osallistunut kyselyyn. Mielenkiintoista. Kai minä nyt itse tiedän, olenko vai enkö. En ole vielä niin dementoitunut, ettenkö muistaisi. Sitäpaitsi minulla ei kyllä ole tapana osallistua tuollaisiin kyselyihin, koska tiedän mitä siitä seuraa: jatkuvaa puhelinterroria. No, tämä sinnikäs soittaja siis ei uskonut minua, vaan konetta, jolle oli kirjattu sadan euron etu minun nimelläni. Ja sitten olisi pitänyt tilata lehti, jota en halua ja joka ei mitenkään edes läheltä liippaa asioita, joista olen kiinnostunut. Sen sata euroa olisin kyllä voinut oitis ottaa tililleni, kiitos kysymästä, se olisi tullut tarpeeseen. Puhelinmyyjä luetteli pyynnöstäni muutkin lehdet, joita olisi ollut tarjolla ensin mainitun sijaan - nekin sijoittuvat omalla asteikollani kategoriaan hyödytön-hömppä tai olivat muuten vain sopimattomia, ei ole pihaa eikä taloa, ei autoa ei venettä, ja lapsetkin ovat jo yli-ikäisiä lastenlehtiä lukeakseen.

Mielenkiintoisinta tuossa puhelussa oli, että soittaja tiesi paitsi osoitteeni myös syntymävuoteni, enkä tietääkseni ole antanut sitä  millekään lehtitalolle, ulkoistetusta tilausmyynnistä puhumattakaan. Mistä tämä soittaja siis (tai hänen edustamansa firma) tietonsa oikein onkivat? Ja jos en ole täysin väärässä niin kuluttaja-asiamies on jo aikoja sitten todennut, että markkinointi jossa ensin luvataan asiakkaalle jotakin ilmaiseksi ja sitten vaaditaan tekemään tilaus, on hyvän tavan vastaista ellei peräti laitonta. Silti saan viikossa monta puhelua, jotka alkavat sanoilla "saat ilmaiseksi" sitä ja tätä ja tuota  - enkä kuitenkaan koskaan saa mitään!

Lisäksi pistää ihmettelemään, millaisen koulutuksen nämä soittelijat saavat, kun eivät ymmärrä edes selkeästi puhuttua suomea. Yleensä joudun toistamaan kiitos-eitä useaan kertaan, eikä viesti silloinkaan aina mene perille. Tämä pätee muuhunkin markkinointiin kuin lehtitilausten myymiseen (mm. operaattoreihin - eräskin soittaja suorastaan suuttui ja alkoi tivata mikä mättää, kun en tilannut supernopeaa laajakaistaa kaikkine herkkuineen; siinä asiakastilanteessa mätti ainoastaan se, ettei myyjä ymmärtänyt sanomaani). Voin kuvitella, millaisiin tilanteisiin vanhemmat ihmiset joutuvat näiden nykyaikaisten kauppasaksojen kourissa. Olen joskus ajatellut, että kenties soittelijoille maksetaan sen mukaan miten kauan he puhuvat yhtä puhelua. Siltä ainakin tuntuu, kun lukuisten kieltojenkin jälkeen aletaan vielä lukea paperista mitä kaikkea kivaa olisi tarjolla.

No. Voihan puhelimeen hankkia puhelinmyyntieston. Tai sitten tehdä niin kuin minä teen eli olla vastaamatta tuntemattomiin numeroihin (vaikka sekään ei ole aina mahdollista - kuten tänään). Toisinaan samasta numerosta soittava luulee olevansa ovela ja estää numeron näkymisen puhelimessani. Silloinkin vastaan, koska vanhempieni puhelimesta soitettaessa näytöllä lukee 'tuntematon soittaa'. Ymmärrän, että jotkut ihmiset tekevät puhelinmyyntityötä leipänsä eteen, mutta itse en koskaan ryhtyisi siihen hommaan. Ja ymmärrän, että lehtitaloilla on kova kilpailu lukijoista ja tilauksista, varsinkin nyt, kun lehtien alvia nostettiin, mutta liika on silti liikaa.